![[Paavalikko]](kuvakkeet/ikoni_hamp.png "Paavalikko")
Haluttu video avautuu klikkaamalla sen kuvaa tai sitä vastaavaa tekstinkohtaa Sisältökuvaukset-laatikossa. Videot ovat tekijänoikeuden suojaamia.
![[Etusivu]](kuvakkeet/ikoni_koti.png "Etusivu")
Amurin viimeinen sauna
Amurissa oli useita hyviä yleisiä saunoja, joista lienee Kalliokadun sauna eli Matalamäen sauna oli yksi kuuluisimmista ja varmasti myös siksi, että se oli Amurin viimeinen yleinen sauna.
Viimeiset vuodet ennen saunarakennuksen purkamista saunaa piti Kalevi Nieminen, joka myöhemmin Amurin jälkeen siirtyi Pispalanharjulle Harjun saunan saunanhoitajaksi ja myöhemmin kävi asiakkaana Rajaportin saunallakin.
Hannu Koskela kertoo Tammerkoski-lehden numerossa 10/1974 tästä Amurin saunasta noin vuotta ennen sen purkamista.
Jouni Kopsa kertoo toisessa videossa omia muistojaan asumisestaan Amurissa.
Matalamäen saunasta tarinoi myös arkiston 1930-luvulla Ruuno Pennanen.
Kolmas elokuva eli Katoavaa Tamperetta on myös arkiston 1960-luvun videoissa, mutta laitamme sen myös tänne.
Elokuvan käsikirjoitus: Armand Lohikoski, kuvaus: Reijo Ijäs, ohjaus: Valentin Vaala, Suomi-Filmin värilaboratorio, kuvattu Tampereella syksyllä 1966 ja kesällä 1967, tilaaja Tampereen kaupunki.
Elokuva alkaa sanoilla: "Raivaustraktorit lähestyvät Amuria ja murentavat sen pala palalta". "1868 lähti retkikunta laivalla Kauko-itään perustamaan ihanneyhteiskuntaa Amur-joelle, joten nimi Amuri oli tuolloin kaikkien huulilla. Niinpä kun Tampereelle kaavoitettiin samana vuonna uusi työläiskaupunginosa, sekin sai nimekseen Amuri."
Elokuvassa on pääasiallisesti tavattoman kaunista kuvaa Amurista. Siinä kerrotaan "Samperin saunasta" sekä näytetään ulkoa ja sisältä Amurin Haapasen yleistä saunaa (4.54 - 5.37), jonka lavo ja pesutilat alla ovat kuin Rajaportin saunasta. Miespuoliset elokuvantekijät ovat varmastikin lapsina käyneet yleisessä saunassa ja siten halunneet sisällyttää saunaosioon myös pikku poikien muiston tai haaveen naisten puolen verhon takana siintävästä utuisasta näystä.
Elokuvan loppupuolella käydään myös 1892 kaavoitetussa Tammelan kaupunginosassa, Kaakinmaalla ja hiukan muuallakin Tampereella.
Tampereen kaupunki valmistautuu purkamaan kaikki kauniit puutaloyhdyskuntansa, siis toisin sanoen poistamaan sydämensä, ja kaupungin tilaama elokuva on toivoton yritys kulttuurin kyvykkäimpien toimijoiden avustamana pehmentää kauneuden kadotusta.
Muualla maailmassa vanhat kaupungit yritetään säilyttää, ja ne ovat sekä paikallisten ihmisten että turistien rakastamia ja suosimia sydänpaikkoja, mutta Suomessa tuntevia ihmisiä koulutetaan "hylkäämään tunnepitoinen asenteensa" ja vaihtamaan sydämensä järkiperäiseen rationaalisuuteen.
Amurissa oli useita hyviä yleisiä saunoja, joista lienee Kalliokadun sauna eli Matalamäen sauna oli yksi kuuluisimmista ja varmasti myös siksi, että se oli Amurin viimeinen yleinen sauna.
Viimeiset vuodet ennen saunarakennuksen purkamista saunaa piti Kalevi Nieminen, joka myöhemmin Amurin jälkeen siirtyi Pispalanharjulle Harjun saunan saunanhoitajaksi ja myöhemmin kävi asiakkaana Rajaportin saunallakin.
Hannu Koskela kertoo Tammerkoski-lehden numerossa 10/1974 tästä Amurin saunasta noin vuotta ennen sen purkamista.
Jouni Kopsa kertoo toisessa videossa omia muistojaan asumisestaan Amurissa.
Matalamäen saunasta tarinoi myös arkiston 1930-luvulla Ruuno Pennanen.
Kolmas elokuva eli Katoavaa Tamperetta on myös arkiston 1960-luvun videoissa, mutta laitamme sen myös tänne.
Elokuvan käsikirjoitus: Armand Lohikoski, kuvaus: Reijo Ijäs, ohjaus: Valentin Vaala, Suomi-Filmin värilaboratorio, kuvattu Tampereella syksyllä 1966 ja kesällä 1967, tilaaja Tampereen kaupunki.
Elokuva alkaa sanoilla: "Raivaustraktorit lähestyvät Amuria ja murentavat sen pala palalta". "1868 lähti retkikunta laivalla Kauko-itään perustamaan ihanneyhteiskuntaa Amur-joelle, joten nimi Amuri oli tuolloin kaikkien huulilla. Niinpä kun Tampereelle kaavoitettiin samana vuonna uusi työläiskaupunginosa, sekin sai nimekseen Amuri."
Elokuvassa on pääasiallisesti tavattoman kaunista kuvaa Amurista. Siinä kerrotaan "Samperin saunasta" sekä näytetään ulkoa ja sisältä Amurin Haapasen yleistä saunaa (4.54 - 5.37), jonka lavo ja pesutilat alla ovat kuin Rajaportin saunasta. Miespuoliset elokuvantekijät ovat varmastikin lapsina käyneet yleisessä saunassa ja siten halunneet sisällyttää saunaosioon myös pikku poikien muiston tai haaveen naisten puolen verhon takana siintävästä utuisasta näystä.
Elokuvan loppupuolella käydään myös 1892 kaavoitetussa Tammelan kaupunginosassa, Kaakinmaalla ja hiukan muuallakin Tampereella.
Tampereen kaupunki valmistautuu purkamaan kaikki kauniit puutaloyhdyskuntansa, siis toisin sanoen poistamaan sydämensä, ja kaupungin tilaama elokuva on toivoton yritys kulttuurin kyvykkäimpien toimijoiden avustamana pehmentää kauneuden kadotusta.
Muualla maailmassa vanhat kaupungit yritetään säilyttää, ja ne ovat sekä paikallisten ihmisten että turistien rakastamia ja suosimia sydänpaikkoja, mutta Suomessa tuntevia ihmisiä koulutetaan "hylkäämään tunnepitoinen asenteensa" ja vaihtamaan sydämensä järkiperäiseen rationaalisuuteen.